Aluehallituksen puheenjohtaja: Kuka saa päättää, kenet jäävätään?

Hyvinvointialueiden palveluita järjestetään parhaillaan uusiksi eri puolilla Suomea. Samalla esille on noussut kysymys päättäjien kaksoisrooleista. Luottamushenkilöillä saa ja pitää olla erilaisia mielipiteitä, mutta hyvinvointialueen tehtävissä edistetään hyvinvointialueen etua – ei vain yksittäisen alueen, intressiryhmän tai organisaation tavoitteita. Voiko sama ihminen siis edustaa monta eri tahoa?

Lain mukaan jokaisella suomalaisella on oikeus asettua ehdolle vaaleissa ja hoitaa julkisia luottamustehtäviä, eikä niiden määrää ole rajattu. Päätösten puolueettomuutta suojataan esteellisyyssäännöksillä, joita on kirjattu kunta-, hyvinvointialue- ja hallintolakeihin.

Esteellinen henkilö ei saa osallistua itseään, läheistään tai edustamaansa yhteisöä koskevan asian käsittelyyn. Osallistuminen on virhe, joka voi johtaa päätöksen kumoutumiseen.

Kuulostaa yksinkertaiselta. Todellisuus on hieman kimurantimpi.

Esteellisyys eli jääviys on aina henkilökohtaista ja tapauskohtaista. Se estää valmistelemasta, esittelemästä, päättämästä ja panemasta toimeen niitä asioita, joita esteellisyys koskee. Esteellisiä voivat olla yhtä lailla luottamushenkilöt kuin viranhaltijatkin.

Jääviyttä on monta eri lajia. Osallisuusjääviys koskee henkilökohtaisia asioita, edustusjääviys omaan hoitoon annettuja asioita ja intressijääviys omia etuja. Myös palvelus- tai toimeksiantosuhde voi laukaista esteellisyyden.

Hyvinvointialuetta ja kuntaa samanaikaisesti koskevissa päätöksissä tulee vastaan niin sanottu yhteisöjääviys. Esimerkiksi sopimuksia vahvistettaessa ei voi seisoa samaan aikaan eri puolilla. Joskus puolueettomuus voi vaarantua myös ”muusta erityisestä syystä”. Muu erityinen syy voi olla vaikka se, että päätöksentekoon osallistuminen ei näytä hyvältä eikä lisää toiminnan luotettavuutta ulkopuolisten silmissä.

Lait tarkentavat jokaista esteellisyyden lajia, mutta silti niiden taakse jää usein kaistale harmaata aluetta. Siellä rajat piirtyvät viime kädessä korkeimman hallinto-oikeuden KHO:n päätösten kautta.

Valituksen matka päätöksestä alueelliseen hallinto-oikeuteen ja sieltä erillisen luvan kautta KHO:n pöydälle etenee niin hitaasti, että hyvinvointialueilla päättäjien esteellisyyttä koskevia ennakkopäätöksiä ei ole vielä tehty. Siksi pykäliä joudutaan tutkimaan jokaisella alueella erikseen. Toisistaan poikkeavien hallintosääntöjen ja toimielinrakenteiden vuoksi jääviydetkin määrittyvät eri alueilla hieman eri tavoin.

Pohjois-Savon hyvinvointialue on hakenut neuvoja muun muassa hallinto-oikeuden emeritusprofessorilta Olli Mäenpäältä. Haluamme luoda mahdollisimman selkeät ja juridisesti kestävät pelisäännöt. Jos palveluiden järjestämistä koskevista suunnitelmista joskus valitetaan, päätökset eivät saa kaatua muotovirheisiin.

Aluehallituksen sopiman linjauksen perusteella noudatamme palvelujen järjestämistä ja palveluverkkoa koskevassa päätöksenteossa seuraavia periaatteita:

1. Kuntien luottamustehtävät eivät aiheuta esteellisyyttä aluevaltuuston tai vaikuttamistoimielimien päätöksenteossa.

2. Aluehallituksen, jaostojen ja lautakuntien päätöskokouksissa yhteisöjääviys koskee
alueen kuntien kunnanhallitusten jäseniä ja varajäseniä, kunnanvaltuustojen puheenjohtajia ja varapuheenjohtajia sekä kaikkien edellä mainittujen läheisiä. Esteellisyys ei koske seminaareja ja iltakouluja.

Jokaisen luottamustehtävissä toimivan pitää itse tunnistaa omat esteellisyytensä, ilmoittaa niistä toimielimen puheenjohtajalle ja poistua kyseisten asioiden käsittelyn ajaksi kokouksesta. Puheenjohtajan tehtävä on puolestaan huolehtia, että päätökset tehdään laillisessa järjestyksessä.

Kuntien ja hyvinvointialueen välillä ei pitäisi olla eturistiriitoja. Julkinen keskustelu ja jo tehdyt valitukset osoittavat toista.

Vaikka hyvinvointialueen palveluja ei suunnitella kuntarajojen mukaan, kuntakeskukset ovat jatkossakin paikkoja, joihin ihmisten asiointi suuntautuu. Taajamista löytyvät myös kuntien aiemmin sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluita varten rakennuttamat tilat.
 
Tilojen tulevalla käytöllä on merkitystä kuntien taloudelle. Viime vuonna Pohjois-Savon hyvinvointialue maksoi niille vuokrina lähes 50 miljoonaa euroa. Enimmillään vuokrat voivat kattaa yli kymmenesosan yksittäisen kunnan kaikista tuloista. Kun tilojen tarve tulevaisuudessa vähenee, myös kuntien tulot vähenevät. Samalla suurempi osa hyvinvointialueen rahoista voidaan käyttää seinien sijasta palveluihin.

Tuleva sote-palveluverkko vaikuttaa kuntiin myös asukkaiden kokeman hyvinvoinnin kautta. Pohjois-Savon kunnat ovatkin ottaneet aktiivisesti kantaa hyvinvointialueen palvelujen kehittämiseen.

Palvelujärjestelmän uudistamista käsitellään kevään aikana kaikissa hyvinvointialueen toimielimissä. Niiden, jotka istuvat monissa pöydissä, pitää olla tarkkana. Itseään ei voi ulkoistaa vaikeistakaan päätöksistä, elleivät esteellisyyden perusteet täyty. Mikäli ne täyttyvät, ei pidä ottaa riskiä. Jos taas ei ole varma, osuvatko ”muut erityiset syyt” omalle kohdalle, kannattaa arvioida tilannetta yhdessä hallintojohtaja Janne Niemeläisen janne.niemelainen@pshyvinvointialue.fi kanssa.

Riitta Raatikainen
​​​​​​​aluehallituksen puheenjohtaja

Aluevaltuuston puheenjohtaja: Julkisuuskuva hyvinvointialueista on palveluja karsiva

Hyvinvointialueet ympäri Suomea valmistelevat parhaillaan uusia palveluverkkojaan. Kysymys on siitä, missä sosiaali- ja terveyspalveluja on saatavilla jatkossa ja minkälaisia ne ovat. Tiedotusvälineistä on voitu lukea, että monet hyvinvointialueet suunnittelevat lakkauttavansa terveysasemia, joissa lähipalveluja nykyisin tarjotaan. 

Ihmisten huoli tulevista palveluista näkyy myös Pohjois-Savossa. Hyvinvointialueen järjestämät kuulemistilaisuudet, joissa on selvitetty tulevien suunnitelmien sisältöä, ovat olleet tupaten täynnä ihmisiä. Tämä nähtiin myös maanantaina 8.4. Joroisissa pidetyssä tilaisuudessa. Lukion auditorio suorastaan pursui yleisöä. Tilan seinustoja reunustivat lukuisat kyltit, joissa vedottiin lähipalvelujen puolesta. 

Hyvinvointialueet kamppailevat räjähdysmäisesti kasvavien sote-kustannusten aiheuttamien alijäämiensä kanssa koko Suomessa. Jo syntyneet ja tulevina vuosina mahdollisesti syntyvät alijäämät on katettava vuoden 2026 loppuun mennessä. Tämä lainsäädännöstä tuleva vaade velvoittaa hyvinvointialueet tasapainottamaan taloutensa todella lyhyessä ajassa. 

Hyvinvointialueilla ei ole sellaista vaihtoehtoa, että ei tehdä mitään. Talouden ohella palveluverkon pohtimiseen pakottaa myös se, että asiantuntija-arvioiden mukaan henkilöstöä ei riitä nykyisenkaltaisten palvelujen tuottamiseen pitkällä aikavälillä.

Paljon on toki tehtävissä toiminnallisten muutosten kautta. Panostaminen ennaltaehkäiseviin matalan kynnyksen palveluihin sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteen sovittamiseen ovat tässä keskeisiä toimenpiteitä. Tätä työtä tehdään myös Pohjois-Savossa koko ajan. Olen varma, että meillä on halua ja riittävästi osaamista palvelujen uudistamiseen. Muutokset näkyvät kuitenkin vasta viiveellä. Yhdeksäntoista kunnan tarjoamien palvelujen saaminen yhdeksi yhtenäiseksi hyvinvointialueen tarjoamaksi palveluketjuksi vaatii vuosien työn. Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan täällä on jo päästy hyvään vauhtiin.

Ongelmia aiheutuu tiukasta aikataulusta. Talous, tuottavuus ja vaikuttavuus eivät parane käden käänteessä. Toiminnalliset muutokset vaativat aikaa, jota ei nyt tunnu olevan riittävästi. On vaara, että aikataulun pakottamana tehdään hätiköityjä säästöratkaisuja, jotka näkyvät talousluvuissa lyhyellä tähtäimellä, mutta jotka eivät tuo kestäviä ratkaisuja. 

Niinpä on tultu tilanteeseen, jossa hyvinvointialueet tavoittelevat talouden tasapainoa myös toimipisteitä karsimalla.  Julkisuudessa hyvinvointialueiden toiminnassa korostuu palvelujen alasajo.
Pohjois-Savon palveluverkkoratkaisun pohjana on viranhaltijoiden valmistelemat kolme vaihtoehtoa. Niissä palveluverkko vaihtelee laajasta palveluverkosta suppeampaan palveluverkkoon. On hyvin mahdollista, että valtuuston päätettäväksi tulee kesäkuussa jonkinlainen kompromissimalli, jossa on otettu huomioon muun muassa kuulemistilaisuuksissa esiin nostettuja näkökohtia ja huolenilmauksia.

Kun muutoksia on joka tapauksessa tehtävä, on tärkeää, että niissä kerrotaan konkreettisesti, minkälaista korvaavaa palvelua alueella tarjotaan. Puhuminen pelkästään liikkuvista tai digipalveluista ei riitä, vaan tarvitaan myös ymmärrettävä suunnitelma siitä, mitä palveluja se tarkoittaa ja miten se toteutetaan. 

Hannu Tsupari
aluvaltuuston puheenjohtaja
 

Jalkautuvien psykiatristen sairaanhoitajien kokemuksia läntiseltä ja koilliselta alueelta

Oikeaa palvelua, oikeaan aikaan, oikeassa paikassa – Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon (RRP) -hankkeen jalkautuvien psykiatristen sairaanhoitajien kokemuksia läntiseltä ja koilliselta alueelta

Mistä lähdettiin

Jalkautuvan psykiatrisen sairaanhoitajan työmallimme pilotointi on alkanut Tulevaisuuden sotekeskus- hankkeessa keväällä 2022. Tuolloin ryhdyimme vastaamaan jo tunnistettuihin tarpeisiin nuorten mielenterveyden hoidon saatavuuden ja palveluun pääsyn kohentamiseksi sovittujen yläkoulujen opiskeluhuollon työhön liittymällä. Tulevaisuuden sotekeskus -kaudella tavattiin yhteensä 345 iältään 
13–16-vuotiasta nuorta kaikkien hankkeen kuuden sairaanhoitajan voimin.  Nuoret ohjautuivat lievien tai keskivaikeiden oireiden vuoksi oppilaitoksen jalkautuvan psykiatrisen sairaanhoitajan maksimissaan 12 käyntikertaa sisältävälle hoitojaksolle. 

Aikaa on kulunut ja eteenpäin on mennä posoteltu. Hankekausi vaihtui nyt meneillään olevaksi Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon- eli RRP-hankkeeksi. Aiemmin yläkoulupainotteisen työmme painopiste vaihtui samalla toisen asteen opiskelijoihin. Lisäksi olemme liittyneet osaksi alueellisia perhekeskuspalveluita eli meistä tuli “lanulaisia”. Kauden aikana olemme jatkaneet jalkautuvan mielenterveyden perustason palvelun pilotointia sovittuihin oppilaitoksiin huomioiden universaalien ja myös meitä perustason toimijoita koskevien yhteisten mielenterveys- ja päihdetyön sekä nepsy-haasteiden näkökulmat 16–29-vuotiaiden opiskelijoiden keskuudessa.  

Työmme hoidon tarpeen kartoituksen, konsultaatiokäytänteiden vahvistamisen ja hoidon tarpeeseen vastaamisen parissa yhdessä opiskeluhuollon ja alueellisten nuorten perustason tiimien kanssa jatkuu RRP-hankkeen muodossa kesään 2025 saakka. 

Työn ytimessä

Nuorten ja perheiden näkökulmasta jalkautuvan psykiatrisen sairaanhoitajan työmalli saamiemme palautteiden perusteella on ollut vaikuttava. Jalkautuvan työn merkitys on korostunut maaseutualueilla, joissa perustason mielenterveys- ja päihdehoitotyön palvelua tarjoavaan kivijalkatoimipisteeseen suuntautuva yhdensuuntainen matka voi helposti olla useita kymmeniä kilometrejä. Julkisten liikenneyhteyksien varassa olevien nuorten hoitoon pääsy olisi haastavaa, ellei jopa mahdotonta ja sitoisi huomattavan suuren määrän aikaa niin huoltajalta kuin nuoreltakin. Hyvän palautteen ydinasioita ovat kuitenkin olleet nopea palveluun pääsy ja palveluun ohjautumisen sujuvuus.  

Myös opiskeluhuollon toimijoiden palaute on ollut rohkaisevaa, sillä suuri osa kyselyihin vastanneista on kokenut oman työmääränsä keventyneen työmallimme pilotoinnin myötä. Keventymisen seurauksena opiskeluhuollon resurssi on voinut suuntautua jälleen enenevissä määrin ennaltaehkäisevään ja lakisääteiseenkin työhön. Sairaanhoitajan työpanos myös konsultatiivisena toimijana on otettu hyvin vastaan ja todettu tarpeelliseksi. Tiiviin yhteistyön ja matalan kynnyksen yhteydenottomahdollisuus on osoittautunut merkitykselliseksi niin nuoren, sairaanhoitajan kuin opiskeluhuollon kannalta.

Mittaritiedon valossa työ näyttäytyy myös vaikuttavalta, sillä hoitojakson jälkeen 13 % nuorista todettiin jatkohoitoa tarvitsevina ja erityistason sairaanhoidon tutkimuksen ja hoidollisen palvelun piiriin ohjautui alle 5 % nuorista. Tosin tuoreimmissa tiedoissa nämä luvut eivät ihan näin edulliset enää ole. Syitä tähän pohditaan yhdessä mielenterveys- ja päihdepalvelujen edustajien kanssa. Palveluumme nuoret ovat päässeet pääsääntöisesti 14 vuorokauden kuluessa ja jatkossa tavoite on vastata hoidon tarpeeseen noin seitsemän (7) vuorokauden kuluessa yhteydenotosta.  

Tulokset ovat olleet tavoitteiden mukaisia eli painopiste raskaista erityistason palveluista on siirtynyt nuoren toimintaympäristöön asiakaslähtöisen mallin mukaisesti niillä kouluilla joilla työskentelemme, nuoret ovat saaneet oikea-aikaista ja oikein kohdennettua apua ja yhteistyötä on tiivistetty eri palvelutuotannon toimijoiden välillä. Osa aiemman hankekauden pilottiyläkouluista on mukana myös meneillään olevalla hankekaudella.  Näille kouluille kohdentuu myös tutkimushanke, jossa jalkautuvan työmallin vaikuttavuutta arvioidaan tutkimuksen keinoin vuosina 2024–2025.  
 

Tehdään yhdessä

Jalkautuvaa hoitotyön mallia on toteutettu koillisella ja läntisellä alueella jo aiemmin, joten henkseleitä emme uuden toimintamallin idean nimiin ottamisen puolesta ole paukuttelemassa. Näissä perustason nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluita toteuttavissa yksiköissä kehittämistyömme panosta onkin päästy hyödyntämään yhteisesti havaituissa, alueellisissa kehittämisen kohteissa. Toimintaamme ohjaa suunnitelmallisuus, jonka avulla uudenlainen yhteistyö työntekijöiden välillä on lisääntynyt ja tukea on ollut tarjolla aiempaa varhaisemmassa vaiheessa. 

Silkkaa onnistumisten siivittämää silkkiä työmme ja matkamme eivät ole toki ole olleet. Yhteisen ajan järjestäminen yhdessä kaikkien sidosryhmiemme toimijoiden kanssa on osoittautunut välillä enemmän, välillä vähemmän haastavaksi. Sinnikkyyttä on tarvittu puolin ja toisin. Uuden oppiminen on ollut välttämätöntä myös meille jalkautuville sairaanhoitajille. Oppilaitokset työympäristöinä ovat kovin erilaisia, mihin olimme ennen hanketyöhön siirtymistä tottuneet. Tämä onkin edellyttänyt uusien työkenttien haltuunottoa ja uusien asioiden (jopa sanaston) sisäistämistä. Lähimmillä yhteistyökumppaneillamme on ollut suuri merkitys siinä, kuinka olemme tässä onnistuneet, sillä tätä työtä ei voi tehdä yksin. Yhteistyön rakentaminen vaatii aikaa ja molemminpuolista tuttuutta sekä mielenkiintoa toisen tekemää työtä kohtaan.  
 

Jatkoa ajatellen

Vaalimisen arvoisista asioista haluamme nostaa esille havaintomme yhteistyön lisäämisen tarpeesta ja merkityksen tiedostamisesta hoidon porrastuksen kaikkien tasojen välillä. Lisäksi kannustamme lämpimästi jalkautuvan työmallin käyttöönottoa kaikilla alueilla oleellisena osana oppilaitosyhteistyön muodostamista. Vakiintuneiden konsultaatiokäytänteidenkin puolesta liputamme osana kaikkien ammattilaisten välisen vuorovaikutuksen ja luottamuksen lisäämistä. 

Hankkeilla on, ja kuuluukin olla, alku ja loppu. Mallinnetut, vaikuttaviksi todetut vakiintuneet käytänteet eivät hankkeen päättyessä vuonna 2025 kuitenkaan ole katoamassa mihinkään metadatan mustaan aukkoon, vaan päätyvät pysyviksi käytännöiksi hyvinvointialueelle yhteisten nuortemme hyväksi.

Terveisin,  

Jalkautuvat psykiatriset sairaanhoitajat  

Pia Hakkarainen, Rautalammin yläkoulu & lukio, Karttulan yläkoulu ja Vesannon lukio 
Niina Heiskanen, Maaninkajärven yläkoulu ja IngmanEdu 
Anni Orovuo, Nilsiän yläkoulu & lukio ja Sakky Siilinjärvi

Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon (RRP) -hanke on osa Suomen kestävän kasvun ohjelmaa. Kestävän kasvun ohjelman rahoituksesta vastaa sosiaali- ja terveysministeriö. Ohjelman rahoitus tulee EU:n kertaluonteisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU).  
 

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: KYSin lastenneurologian yksikössä moniammatillista osaamista ja perheen tukea

Maaliskuinen TET-aamupäiväni kului Kysin lastenneurologian yksikössä, jossa tehdään tärkeää moniammatillista työtä lasten neurologisten kehityshäiriöiden tiimoilla ja lääkinnällisen kuntoutuksen suunnittelussa. Lastenneurologian ylilääkäri Jarkko Kirjavainen ja muu henkilöstö ottivat minut vastaan innostuneina ja käyntiini hyvin valmistautuneina. Paikalla oli yli kaksikymmentä lastenneurologian työntekijää.



Heti alussa puheterapeutti Paula Mielo kävi hyväntuulisesti ja selkeästi läpi, miten päivä etenee, ja ihan kuvien avulla, että varmasti ymmärrän. Niin kuulemma on tapana tehdä lapsille, joille tänne tulo voi olla hyvin jännittävä hetki. Minulle kerrottiin, että minun ei tarvitse kaikkea muistaa, vaan täällä aikuiset kertovat mitä tapahtuu. Taisihan se tosiaan helpottaa vähän omaakin jännitystäni.

Minulle esiteltiin erityistyöntekijöiden toimintaa, ja aika vaikuttavalta se tuntuikin. Lastenneurologian yksikkö vastaa yliopistosairaalatasoista hoitoa vaativien lastenneurologisten sairauksien hoidosta koko Itä-Suomen yhteistyöalueella. Tämä perhekeskeinen yksikkö vastaa myös Pohjois-Savon hyvinvointialueella erityisesti kehitys- ja kuntoutusseurannasta niiden lasten osalta, joilla on laaja-alaisia kehityksellisiä haasteita, kuten CP- tai kehitysvamma.

Sain kuulla, että yksikkö toimii KYS:n epilepsiakeskuksen osana, ja sen erikoisosaamista on vaikean epilepsian diagnostiikka ja hoito. Yksikössä tehdään myös kliinistä lääketutkimusta epilepsian ja migreenin osalta sekä tutkijalähtöisiä tutkimuksia ja laajaa erikoisalayhteistyötä, myös lääkärien perusopetusta.

Ymmärsin kuunnellessani, että tässäkin yksikössä on paljon erikoisosaamista ja henkilökunnassa oli hyvin erilaisia työnkuvia. Minulle kerrottiin, että työtä tehdään laajalla alueella ja monissa verkostoissa, ja täällä olisi hyvät valmiudet kehittämistyölle.

Työssä tarvitaan osaamisen lisäksi tunteiden huomioimista

Kierrellessäni aamupäivän aikana yksikön poliklinikalla ja vastaanotoissa, ja tavatessa myös perheitä, vaikutuin yhä enemmän. Kyllä täällä tehdään tärkeää työtä ja vanhempien kanssa on tärkeää muistaa sensitiivisyys, herkkyyttä huomioida myös tunteita.

Kun vanhemmat tulevat tänne ensimmäisen kerran lapsensa kanssa, heillä on tästä iso huoli, ja kuten minulle kerrottiin, perheille se on useinkin kriisitilanne. Perheitä onkin ohjattu ihan alkuvaiheessa tarvittaessa myös Kuopion kriisikeskuksen asiakkaiksi, jossa he saavat tukea uuden tilanteensa käsittelyyn.

Seuraavaksi pääsin itsekin arviointiin, kun toimintaterapeutti Tarja Rissanen testasi neurologisia kykyjäni. Minulta testattiin esimerkiksi tasapainoa ja esineiden muotojen tunnistamista kädellä, jotka läpäisin ongelmitta. Hyvä tulos piristi omaakin mieltäni. Voin kyllä tunnustaa, että esineiden muotojen tunnistaminen oli pari kertaa yllättävän hankalaa pelkästään kädellä, ilman näköaistia.

Herkistymistä aidoissa asiakastilanteissa

Pääsin seuraamaan aamupäiväni aikana vastasyntyneen epilepsiakohtauksien vuoksi sairaalahoitoa vaativan vauvan tutkimusta sekä lääkäriopiskelijoiden opetustilannetta syli-ikäisen lapsen tutkimuksessa.

Kyllä se herkisti mielen, kun hyvin pientä lasta tutkittiin. Vauvaa tutkiva lääkäri huomioi mielestäni oikein hyvin tilanteen, ja kertoi aina, mitä milloinkin tutki ja mitä hän arvioi vauvan tilanteesta. Saatiin vähän hymyä vauvan äidinkin huulille, kun lääkäri kertoi lopuksi yhteenvetoa tutkimuksensa tuloksista. Siinä kysyttiinkin myös äidin jaksamisesta, mikä on tärkeä myös muistaa.

Syli-ikäinen lapsi oli hyväntuulinen, mutta taisi vähän säikähtää, kun iso porukka tuppasi yhtäkkiä huoneeseen. Itku rauhoittui pian äidin sylissä. Piipahdimme seuraamassa myös kouluikäisen lapsen käyntiä lastenneurologialla migreenin takia. Potilas osallistui kliiniseen lääketutkimukseen, jossa tutkitaan erään migreenilääkkeen tehoa migreenin estohoitona. Lääke oli auttanut migreenin hoidossa ja potilaalla oli nyt fiilis korkealla, kun hän pääsee pian Liverpooliin jalkapallo-otteluun.

Aivosähkötoiminnan seurantaa

Kävimme myös kliinisen neurofysiologian yksikön Video-EEG-tutkimusyksikössä, jossa lapsipotilas oli useamman vuorokauden tutkimuksessa. Tutkimuksessa rekisteröidään aivojen sähköistä toimintaa ja samalla kuvataan lasta videolle. Tutkimushuoneessa on useampi monitori, joiden äärellä aina henkilöstö valvoo seuraamassa tilannetta, kuten nytkin. 

Video-EEG yksikköön tulee aikuispotilaita laajalta alueelta koko Suomesta ja lapsipotilaita Itä-Suomen yhteistyöalueelta. Yksikkö toimii myös keskeisenä osana epilepsiakeskusta.

Sitten olikin aika jo siirtyä normityöarkeen. Koko TET-aamupäiväni oli hyvin valaiseva ja samalla myös mieltä herkistävä, kun ajattelen ison asian äärellä olevia perheitä pienen lapsensa kanssa. On hienoa, että tietoisuuteni on lisääntynyt näiden TET-käyntien myötä. Kun sitten asioita tuodaan eteen päätöselimissä, niin on jo toinen silmä auki, mitä täällä tapahtuu.

Asiakastilanteisiin, joihin pääsin osallistumaan, oli asiakkailta kysytty lupa jo etukäteen. Olin noissa tilanteissa kuitenkin enemmän kuuntelijana ja kokemuksen omaksujana, ja annoin tilaa hoitohenkilöstön ja asiakkaiden väliseen kanssakäymiseen.

Marko Korhonen
Hyvinvointialuejohtaja
marko.korhonen@pshyvinvointialue.fi

Aluevaltuuston puheenjohtajan blogi: Esteellisyys hyvinvointialueilla puhuttaa

Viime aikoina on julkisuudessa käyty keskustelua siitä, voivatko useassa päättävässä elimessä, kuten esimerkiksi sekä kunnanhallituksessa että hyvinvointialueen aluehallituksessa istuvat luottamushenkilöt osallistua päätöksentekoon silloin, kun aluehallituksessa päätetään palveluverkosta. Asia on ajankohtainen nyt, kun hyvinvointialueet tekevät säästöpaineiden alla päätöksiä siitä, missä sosiaali- ja terveystoimen palveluja tarjotaan.

Kunnanhallituksen jäsenen tulee lähtökohtaisesti ajaa kunnan etua ja hyvinvointialueen aluehallituksen jäsenen koko hyvinvointialueen etua. Kyse on siitä, voivatko nämä edut joutua ristiriitaan, jos sama luottamushenkilö istuu useammalla pallilla. Jos eturistiriita syntyy, luottamushenkilö on esteellinen päätöksenteossa.

Asia ei ole yksinkertainen eikä mustavalkoinen

Esteellisyyssäädöksillä pyritään turvaamaan asioiden käsittelyn puolueettomuutta ja luottamusta päätöksenteon moitteettomuuteen. Jos esteellinen henkilö ottaa osaa päätöksentekoon, päätös syntyy virheellisessä järjestyksessä ja se voidaan kumota.

Hyvinvointialueyhtiö Hyvil onkin suositellut, että jos kunnan luottamushenkilö on jäsenenä hyvinvointialueen lautakunnassa tai aluehallituksessa, hänen tulisi jättäytyä pois hyvinvointialueen päätöksenteosta silloin, kun siellä käsitellään hänen oman kuntansa asioita. Tämän näkemyksen mukaan eturistiriita voi syntyä esimerkiksi siitä, että hyvinvointialueen näkökulmasta jonkin palvelupisteen lakkauttaminen voi olla tarkoituksenmukaista, vaikka se olisikin kunnan edun vastaista.

Julkisoikeuden professori Teuvo Pohjolaisen mukaan (Helsingin Sanomat 9.3.2024) kunnan edun määritteleminen ei ole välttämättä yksinkertaista. Hänen mukaansa kaikki kuntapäättäjät voitaisiin nähdä esteellisinä tämän tyyppisissä asioissa. Jos jonkun kunnan palveluverkkoa karsitaan, voidaan se nähdä niiden kuntien hyötynä, joiden palveluita ei karsita. Hänen mielestään juridista jääviyttä ei synny tällaisissa tilanteissa, jossa päättäjällä on kaksoisrooli.

Asia ei ole yksinkertainen eikä mustavalkoinen. Päättäjien tulee ottaa huomioon mahdolliset eturistiriidat ja sen tuomat jääviydet, mutta samalla on huomioitava poliittiset oikeudet ja osallistumisoikeudet. Voikin Hyvil Oy:n toimitusjohtajan Sami Uotisen tavoin kysyä (Helsingin Sanomat 10.3.2024), onko päättäjien kaksoisroolin aiheuttama uusi tilanne osattu ennakoida riittävästi hyvinvointialueita koskevassa lainsäädännössä. Hänen mielestään olisikin hyvä tarkastella, onko lainsäädäntö tältä osin ajan tasalla, ja ottaako se tämän uuden tilanteen riittävällä tavalla huomioon.

Hannu Tsupari
Pohjois-Savon hyvinvointialueen aluevaltuuston puheenjohtaja
 

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: Patologia on ratkaisevan tärkeä osa potilaan hoitoketjua

Tästä vierailusta olisi saanut hyvinkin raflaavan otsikon, kuten: "viinaa ja väriaineita patologialla tai Kysin CSI-osaston toiminta on näkymätön, mutta ratkaisevan tärkeä. Mutta oikeasti vierailulla kävi ilmi, että patologia on ratkaisevan tärkeä osa potilaan hoitoketjua.

Satuin TET-vierailulle päivänä, jolloin lähes koko patologian yksikkö oli kokoontunut paikalle viettämään kollegansa läksiäisiä, jonka vuoksi saimmekin oikein kunnon kakkukahvit!

Heti kättelyssä minulle esitettiin kysymys: ”Mitä tulee mieleen sanasta patologia tai patologi?” Näin leikkisästi vastasin alkuun, että CSI, kaikki jännittävä ja vaikeat tapaukset TV-sarjoissa ratkotaan patologian avulla.

Tämä TET-harjoittelu olikin varsin intensiivinen kurssi patologian saloihin tutustuessa. Minulle oli räätälöity oma perehdytyssuunnitelma, jossa pääsin tutustumaan jokaiseen työvaiheeseen siitä hetkestä, kun näyte vastaanotetaan ja lopuksi skannataan järjestelmään. Tämä oli ikään kuin koko prosessin läpikäyminen pikakelauksella. Oikeastihan jokaiseen työvaiheeseen tarvitaan enemmän aikaa.

Reilun kahden tunnin aikana pääsin tositoimiin ja sain ihan kädet savessa tehdä eri työvaiheisiin kuuluvia tehtäviä, joiden kautta ymmärrys työtä kohtaan tuli selkeästi esille.

Ja kuinka monta tarkkuutta vaativaa yksityiskohtaista työtehtävää tähänkin kokonaisuuteen kuuluu -ei sitä aina osaa ajatellakaan. Ja kuinka tärkeää potilaan kannalta onkaan, että jokainen näistä yksityiskohdista onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla. On meillä täälläkin sellaista erityisosaamista, josta voi syystäkin olla ylpeä.

Tiimityön tärkeys ja luottamus kollegaan oli käsinkosketeltavaa. Kaikkia tiimissä tarvitaan, jotta päästään onnistuneeseen lopputulokseen. Patologian osasto on saanut opiskelijoiltakin tunnustusta.

Patologian osastolla työskennellään sulassa sovussa 1800-luvun keksintöjen keinoin ja nykypäivän digimaailman kanssa. Molemmat ovat yhtä tärkeitä. Olemme jo osittain digipatologian maailmassa, mutta tulevaisuudessa digitaalisuus tulee lisääntymään täälläkin. Se on mahdollisuus, joka paitsi nopeuttaa työtä, mutta myös mahdollistaa työskentelyn yhteistyössä vaikkapa helsinkiläisen kollegan kanssa.

Kaikkein tärkeintä näissä kohtaamisissa on henkilöstön kuuleminen, toisiimme ja toistemme työhön tutustuminen.

TET-harjoittelusta sain hyväksytty-merkinnän. Ja kiitos luottamuksesta, että sain osallistua tarkkuutta vaativiin työtehtäviin.

Marko Korhonen
Hyvinvointialuejohtaja
marko.korhonen@pshyvinvointialue.fi

Nyt on aika vaikuttaa palvelujärjestelmän uudistamiseen

Pohjois-Savon hyvinvointialueen palvelujärjestelmän uudistaminen on käynnissä. Uudistus koskettaa kaikkia pohjoissavolaisia ja herättää paljon keskustelua. Tätä me toivommekin – nyt on aika tuoda omat näkemykset ja ideat esiin ja vaikuttaa siihen, miltä sosiaali- ja terveyspalveluiden verkosto tulevaisuudessa näyttää.
 
Uudistuksen valmistelun aikataulu on ollut tiukka, mutta valmistelun eri vaiheista on kerrottu alueen kunnille ja muille yhteistyökumppaneille avoimesti.

Hyvinvointialueen aluehallitus käynnisti uudistamistyön viime syyskuussa. Työ on edennyt sovitun suunnitelman mukaisesti. Ensin viranhaltijat valmistelivat uudistusluonnokset työryhmissä. Nämä luonnokset julkaistiin helmikuun lopussa. Tämän jälkeen alkoi valmistelun yksi tärkeimmistä vaiheista: keskustelu alueen asukkaiden, hyvinvointialueen henkilöstön, kuntien edustajien ja muiden sidosryhmien kanssa. Alueemme asukkaita, henkilöstöämme ja eri sidosryhmiä kuullaan laajojen kyselyjen avulla maaliskuusta lähtien. Kevään mittaan järjestetään alueellisia asukas- ja henkilöstötilaisuuksia. Myös hyvinvointialueen eri lautakunnat, jaostot ja vaikuttamistoimielimet antavat lausuntonsa luonnoksista kevään aikana.
 
Näiden kuulemisten, kyselyjen ja muiden osallistamisen tapojen avulla pystymme arvioimaan entistäkin syvemmin uudistuksen vaikutuksia ja riskejä.  Kevään aikana valmistelutyöryhmät tekevätkin tiukasti töitä ja analysoivat saatua palautetta, lausuntoja ja vaihtoehtoisia ehdotuksia sekä muokkaavat, täydentävät ja korjaavat luonnoksia.

Asukkaiden, hyvinvointialueen työntekijöiden, kuntien ja muiden sidosryhmien osallistaminen on tärkeä osa vaikutusten arviointia

Pohjois-Savon hyvinvointialueen palveluverkon suunnittelussa on arvioitu eri vaihtoehtojen vaikutuksia alueen asukkaisiin ja huomioon otettiin mm. palveluiden saavutettavuus, kustannukset, henkilöstön riittävyys ja investointitarpeet. Lisäksi valmistelussa tarkasteltiin esimerkiksi työssäkäyntialueita, julkista liikennettä, tulevaisuuden väestörakennetta ja siihen liittyvää palvelutarvetta, asiakas- ja suoritemääriä, huoltosuhdetta, henkilöstön riittävyyttä ja hyvinvointieroja. Samalla meidän täytyy varmistaa henkilöstön riittävyys eri palveluiden tuottamiseen tulevaisuudessa ja täyttää talouden tasapainottamisvelvollisuudet.

Vaikutusten arviointi on kuitenkin vielä kesken ja myös tämä on osa ennalta sovittua suunnitelmaa. Nyt käynnissä oleva asukkaiden, hyvinvointialueen työntekijöiden, kuntien ja muiden sidosryhmien osallistaminen onkin tärkeä osa vaikutusten arviointia, myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suositusten mukaisesti. Kevään aikana käymme varmasti useita vaikeita keskusteluja, mutta nekin ovat tärkeä osa meidän yhteistä tavoitettamme: varmistaa laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut tuleville sukupolville.

Valmistelumateriaali on avoimesti kaikkien saatavilla

Olemme koonneet palvelujärjestelmän uudistamisesta tietoa verkkosivuillemme: pshyvinvointialue.fi/palvelujärjestelmän uudistus. Sivuilta löytyy esimerkiksi toimielinkäsittelyn aikataulu ja valmistelun laajat taustamateriaalit. Päivitämme ja täydennämme materiaaleja sitä mukaa, kun valmistelu etenee.

Tavoitteena on, että aluevaltuusto päättää palvelujärjestelmän uudistamisesta kokouksessaan 17.6.2024. Uudistusten toimeenpanon arvioidaan kestävän 3–4 vuotta.

Nyt siis on rakentavien ehdotusten aika, ja sinä pääset vaikuttamaan monin eri tavoin. Tule mukaan keskusteluun!

Jussi Lampi
Pohjois-Savon hyvinvointialueen strategiajohtaja

Teksti on julkaistu myös Savon Sanomien lukijan sanomissa 10.3.2024.